TERVEYTENI

Painoin uuteen kotiin tulessani 4 kg ja Joulukuussa painoni oli 22 kg. Alussa paino nousi n. 1,5 kg viikossa ja painon tulessa 18 kiloon n. puolen vuoden iässä tahti hidastui huomattavasti ja nyt ollut kuukausia 22 kg: n paikkeilla (joulu 06). Olen kovan onnen soturi, eli suomeksi minulla on käynyt p...a flaksi sairauksien suhteen. Olin pentueeni pienin ja perheeni sai luvan vaihtaa, jos haluaisivat. Onneksi pitivät päätöksensä; olin valloittanut heidän sydämensä jo pelkillä kuvilla ja paikan päällä homma varmistui. He eivät kadu päätöstään tippaakaan. Olen ihana ja touhukas; tuon paljon iloa elämään. He eivät luopuisi minusta mistään hinnasta. Olenhan vaatimatomasti maailman paras koira, tosin vähän huonolla tuurilla varustettu. Ovatpa miettineet kaveriakin minulle, sitä pitää miettiä; miten se vaikuttaa minun asermaani hmmm ;). Ehkä vielä joku päivä; pääsisimme yhdessä tuhoamaan tapetteja,listoja ja kaikkea muuta kivaa...

Pienen ikäni aikana lääkärissä käynti on tullut minulle tutuksi. On käyty niin rokutuksissa kuin sairausasioissakin. Ja voi, että rakastan käydä sielä. Ei perheeni meinaa perässä pysyä, kun juoksen katsomaan ihania lääkäreitäni. Ja sitä perheeni aina ihmettelee, etten ole saanut kammoa. "Mitä turhaa aikaa sellaisen kuluttamaan" on mielipiteeni.

Maaliskuun 06 lopulla vähän uuteen kotiin muuton jälkeen pulpahti vasempaan silmääni "kirsikka". Kävimme eläinlääkärissä ja silmä tikattiin; ankkurointia ei tehty sillä olin vielä niin nuori ja näin ollen rusto ei ollut vielä kehittynyt. Tämä oli ensimmäinen kokemukseni kaulurista ja voitte arvata, etten siitä kauhiasti tykännyt, mutta suhteellisen pian sopeuduin kohtalooni. Mutta olinhan aika söpö tötterö päässä. Ja yrittivätpä jostain ihmeen syystä pukea minulle samaan syssyyn jotkin lämmitkeetkin jalkaani. Aika naurettava näky vai mitä ;)

Huhtikuussa 06 tikit poistettiin ja tikkaus näytti onnistuneen. Kaikki hyvin. Viikon päästä kuitenkin pulpahti "kirsikka" oikeaan silmään ja varattiin taas aika lääkärille. Ja seuraavana aamuna olivat jo molemmat silmät kirsikoilla. Tällöin päätettiin leikata ne pois molemmista silmistä. Ankkurointi ei edelleen tullut kysymykseen, sillä oli niin nuori. Kavereiden kesken nämä ovat sitten "hedelmäpelisilmät" ;)

Huhtikuussa 06 saatiin ensimmäinen rokotus. Toukokuussa tuli toinen ja Kesäkuussa saatiin viimeinen tältä vuodelta.

Ensimmäinen maitohampaani irtosi Toukokuun 06 alussa. Ja jos hampaat tuntuivat silloin isoilta, niin mitä ne nyt ovat; väittävät, että ovat isot. Pyh pah sanon minä. Mietin vain miksei hammaskeiju tullut kyläilemään...

Heinäkuussa 06 tuli sitten pahin oksentelu tähän mennessä ja pääsin taas kokemaan uutta; tiputukseen. Tippa laitettiin suoraan niskaan ihon alle, joten näytin hetken dromedaarilta. Syytä oksentuleen ei löydetty. Liikeellä oli mahatautia, mutta labrakokeista kävi ilmi, ettei se ollut tätä. Pääsinpä ensimmäistä kertaa röntgeniinkin. Ajattelivat jopa, että kaiken maisteleminen voisi olla syynä joka kuukautiseen oksuiluuni. Pyh pah, pitäähän sitä kaikkeen tutustua.

Syyskuussa 06 mentiin lääkäriin, sillä epäiltiin nenäpunkkia (nenäni haisi aivan hirveälle), mutta huomio kiinnittyikin jalkoihin, jotka olivat punaiset. (Punaisuuden näki kunnolla vasta nyt kun karvat ajaeltiin pois). Nuolin tuolloin paljon jalkojani. Epäiltiin, että voisi olla jokin punkki. Myös leuan finnit olivat lisääntyneet. Sain vaihteeksi antibioottia ja kokeiltiin hypoallergiaruokaa sekä antibioottista-pesuainetta jalkoihin. Tämä näyttikin parantavan asiaa. Selvisi lopulta, ettei kysesssä ollut punkki sen sijaan minulla on melko varmasti maito- sekä vilja-allergia. Kanakin pitäisi vielä testata.

Lokakuun 06 alussa vasempaan silmäkulmaani tuli nuppineulan pään kokoinen pieni patti ja lokakuun loppuun mennessä se oli jo kasvanut pikkurillinpään kokoiseksi ja alkoi jo häiritsemään minun elämääni. Eikun taas lääkäriin. Patti leikattiin saman tien, epäilyksenä oli kasvain. Patin tutkimisen jälkeen onneksi selvisi, että kyseessä oli "vain" tulehdus, mikä on yleistä teineillä.

Marraskuun 06 puolessa välissä sain ensimmäisen epilepsiakohtaukseni ja säikäytin pahasti perheeni ja itseni. Nukkui sohvalla ja yhtäkkiä nostin yläkroppani ja tuijotin kaukausuuteen enkä tajunnut enää mitään. Seuraavaksi alkoi tärinä, kuolaus ja pisut ja kakkit tuli alle, minut laitettiin lattialle, jotten tipuisi. Koko kropan kramppausta kesti parisen minuuttia ja tämän jälkeen tulin tajuihini ja alloin hurjasti haukkumaan, sillä oletin perheeni tehneen sen minulle. Puolen tunnin päästä saivat huokuteltua minut sängyn alta ja sitten eiku ulos happea ottamaan; netistä löytyi tällainen vinkki. Tähän mennessä ei oltu saatu yhteyttä eläinlääkäriin. Sain vielä kaksi kohtausta 1,5 h sisään ja kolmas oli tuloillaan, muttei onneksi tullut. Olimme Lääkärissä klo 22.30 asti.

Seuraavana päivänä alkoivat ensimmäiset juoksuni (9,5 kk-ikäinen). Ja verta tuli reilu kaksi viikkoa ja sitä tuli paljon alusta loppuun. Ja ne pisti mulle inhat pökät jalkaan; onhan se nyt noloa kulkea sellaiset päällä. Katsokaan nyt itsekin.

Marraskuun 06 lopulla verentulo alkoi loppumaan ja sain kolmannen epilepsiakohtaukseni Tässä kohtaan oltiin jo varmoja, että kyseessä olisi hormooneihin/ stressiin liittyvä epilepsia. Ensimmäiset tulivat juoksujen alussa, tämä tuli varsinaisen kiiman alussa. Ennen tätä oli epäillys, että liittyi ympäristön stressaavuuteen. Oli ikkunaremppa päällä ja kämppä ihan sekaisin ja täynnä outoja hajuja. Tällä kertaa ei käyty lääkärissä; näin oli ohjeistettu.

Marraskuussa 06 vasempaan silmäkulmaani ilmestyi uusi patti. Vastaava kuin aikaisemmin. Sain kaksi viikkoa antibioottirasvaa ja patti lopulta hävisi.

Joulukuun 06 alussa tuli taas epilepsiakohtaus. Tällöin verentulo oli kokonaan loppunut ja pimpsakin jo pikkuhiljaa pienentymässä. Ja eiku lääkäriin. Tällöin sovittiin, että mahdollinen lääkitys aloitetaan, jos kohtauksia tulee nyt tiuhaan. Ja, jos niitä ei tule, niin helmikuussa 07 poistetaan kohtuni, jos tämä auttaisi, niin ei tarvitse aloittaa elinikäistä lääkitystä, sillä niissäkin on sivuvaikutuksensa. Tosin minulle ei ole vielä selvinnyt mikä tämä kohtu on tai häntä mistä minua kehutaan.

Jouluviikolla 06 sain yöllä nukkuessani kohtauksen, joka kesti pari minuuttia. Erona oli se, että kohtauksen loppupuolella alkoi oksettamaan. Onneksi lopulta sain oksennettua. Kohtauksen jälkeen jalat eivät kunnolla pitäneet, mutta menimme silti ulos ja vähän tuli piristystä. Hetken kuluttua näytti kuitenkin siltä, ettää saisin kohtauksen ulkonakin. Onneksi ei tullut. Kotiin tultuamme sain 3 minikohtauksta, poikkeuksena aikaisempiin oli se, että nämä tulivat valveilla ja pystyssä ollessa ja vain naama nyki ja suu vaahtosi, muu kroppa oli joko pystyssä tai voimattomana lattialla, muttei tärissyt. Kaikki tapahtui vajaan tunnin sisällä. Ja eiku yöllä Viikin pieneläinklinikalle, jonne jäin yöksi tarkkailuun ja sain lääkettä suoraan suoneen. Ja kuten aikaisemminkin, menin innoissani lääkäriin ja olin jo siinä vaiheessa paljon pirteämpi. Tässä ja aikaisemmissa kohtauksissa on ollut myös sellainen yhteinen piirre, että päivän pari ennen kohtausta tulen hyvin hellyydenkipeä ja haluaisin olla koko ajan mieluusti molempien kanssa lähekkäin. Nyt ei olla enää niin varmoja hormooneista, ellei minulla sitten ole valeraskaus ja kohtaus liittyy jotenki sen hormoonimuutoksiin.

Klinikalla sain yön aikana vielä yhden kohtauksen. Ja aloitetiin eliniän kestevä epilepsialääkitys. Nyt syön yhteensä kolme tablettia Barbivettiä päivässä kahdessa erässä.

Ja nyt se "mamma" hokas, että nyt kun syön Hypoallergia ruokaa, niin oksentelukin on vähentenyt. Kyllä sillä kestää tajuta asioita. Ovat kuulemma onnekkaita, kun annan hyvin hoitaa itseäni, niin suun kautta kuin ulkoisetkin lääkkeet on helppo antaa ja laittaa. Ja vaikka olen useita kertoja joutunut lääkäriin, on otettu verikkokeita, mitattu lämpöä, leikelty, tutkittu ja hutkittu niin silti, joka kertaa juoksen innoissani rakennusta kohti kun huomaa, että mennään eläinlääkäriin. Hyvä, kun perässä pysyvät ja "ei vedä" menee kuuroille korville.

Helmikuu 07: En ole sitten joulukuun jälkeen saanut kohtauksia eikä pattejakaan ole tullut lisää silmäkulmiin. Kaikki on tällä hetkellä hyvin, ettenkin kun voin kirmata lumessa, jota rakastan sydämensä pohjasta. Kohta puolin kohdun poistoon ja rokotuksiin. Toivotaan, että flunssan poikanen häviää ennen sitä.

Helmikuu 07. Noniin nyt minulta on sitten poistettu kohtu ja voin sanoa, että kyllä se sattuu ja pirusti. Tuli koko yö valvottua, kun ei kivulta unta saanut, mutta onneksi aamulla oli jo helpompi. Ja mikä nöyryytys, sit ne laittoivat mulle paidan.. Mukamas minulla on taipumus ÖÖÖ HMmm... ja koko ajan. Kuulemma sellainen toiminta voisi avata haavan. Mitään en siltikään tunnusta. Ja sit ne vielä luulee, että tämä päällä pitäisi nukkua... Ainiin, itse leikkaus meni hyvin. (tämä todistuskuva on ihan varmasti lavastettu ja digitaalisesti muokattu)

Helmikuun 07 viimeisenä yönä sain 9 kohtausta puolentoista tunnin aikana. Ja pääsin loppu yöksi Viikkin pieneläinklinikalle lepäämään ja saamaan lääkkeitä. Tällä kertaa sain yhden kohtauksen myös autossa ja toisen lääkäriä venttailessa odotushuoneessa. Mutta on se ollut mukavaa, kun ei ole ollut kohtauksia kuukausiin. Kohtuni poistettiin 11 päivää aikaisemmin ja tikit edellisenä päivänä.Toivotaan siis, että tämä on vain väliaikainen takapakki. Ainiin ja sit ne meinaa etten sais vieläkään riehua, kun mahan haava voi muuten aueta. No katsotan, jos vähän yrittäisin hillitä ;)

Lääkeannostani nostettiin neljään tablettiin päivässä eli kaksi aamuin ja illoin. Ja voi, että oli mahottoman ihanaa nähdä iskä ja äiskä, kun tulivat hakemaan minua Viikistä. En meinannut malttaa rauhoittua lainkaan =)

Maaliskuu 07: vatsani näyttää jo todella hyvältä; riehunkin jo kuin ei mitään olisi koskaan mahalleni tehtykään.

Uusimmat kuulumiseni ovat sellaiset, että voin mainiosti ja olen alkanut käyttämään myös Kaliumbromidi-liuosta epilepsian estolääkityksenä. Ennen kaikkea on mahtavaa taas päästä riehumaan lätäköihin ja vielä mahtavampaa on määräillä "iskää" ja "äiskää"

Ja niin koitti Huhtikuu 07. Kävin lääkärissä, jotta olisin saanut pahoinvointilääkettä, kun rupesin taas oksentelemaan. Lääken sainkin ja samalla pääsin viiteen varjoainekuvaukseen, joiden perusteella minulla todettiin ruokatorvenlaajentuma. Hyvä, että minua on ruokittu kolme kertaa päivässä. Kerran päivässä ruokittuna, olisi kauhia kasa ruokaa torvessa.

Vappu meni ja viisi kohtausta tuli näin Toukokuun 07 alkuun. Käväisin taas Viikissä ja lääkitystääni nostettiin kaliumbromodin osalta 1,7ml:iin. Ja parin päivän päästä tuli taas kohtaus.

7.5.2007 pääsin pois tuskistani ja katselen nyt teitä täältä koiraystävieni kanssa. Enää minua ei satu mihinkään ja voin syödä kaikkia herkkujana. Pitäkää hommat kunnossa sielä maankamaralla. "Viivi has left the building" 

Kesäkuussa 2007 saimme Viivin Patologisenlausunnon:

-Synnyinänen idoipaattinen megaesophagus eli ruokatorvenlaajentuma ja tästä seurannut

- jatkuva Aspiraatiopneumonia eli keuhkotulehdus (laajentuman takia ruokaa päätyi keuhkoihin)

- Sekä Aito (perinnöllinen/idiopaattinen/primäärinen) epilepsia